Maailman pimeinpinä aikoina koko Mantere oli kaaoksen valtaamana. Nay-nēn -demonit riivasivat kansaa ja saivat kansalaisia tekemään syntiä ja muuta pahuutta. Epätoivoiset ajat yhdisti kansaa ja lopulta neljä sitkeintä ja viisainta yhdistivät voimansa. Yhdessä he loivat Guo-ning -periaatteen, pyhän sarjan eri harjoituksia, joiden avulla ihminen pystyisi eristämään itsensä Nay-nēn -demonien suurelta viettelyltä.
Quo-ning -periaatteen luomiseksi neljä taitajaa rakensivat Mantereen keskelle pyhäkön, Fyor-Chanin temppelin. Aluksi taitajat olivat yhteistyössä keskenään. Heidän ensimmäinen oivalluksensa oli eristää mieli kauas Nay-nēn -demonien houkutukselta. Tätä tavoitellakseen taitajat perustivat kultaisen säännöön Fyor-Chanin temppelin alueelle: nimeä Nay-nēn ei saanut käyttää, ja mikäli demoneihin täytyi viitata täytyi käyttää vain kirjainta N.
Nay-nēn -demonit kuitenkin pystyivät viettelemään kansaa myös fyysisesti. Niinpä Quo-ning taitajat loivat seuraavaksi kehollisia keinoja suojella itseään Nay-nēn -demoneilta. Tätä tehdessään taitajien välille syntyi erimielisyyttää siitä, miten kehollista Quo-ningiä tulisi harjoittaa. Erimielisyydestä syntyi lopulta riita ja riidasta meinasi syntyä väkivaltaa. Tietäjät kuitenkin ymmärsivät, että väkivalta vain erottaisi heidät toisistaan, jolloin Quo-ning -periaate unohdettaisiin lopullisesti ja kansa Nay-nen demonien valtaamaksi. Niinpä, neljä taitajaa päättivät jakautua ympäri Manteretta perustaen omat Quo-ningin alalajinsa.
Ensimmäinen taitaja, joka lähti, oli Suuri Taitaja Bie-Bie-Chī. Hän lähti Eteläisten Viidakkojen keskelle. Bie-Bie-Chī oli varma, että kehollinen Quo-ning on tehokkaammillaan, kun sen voi suorittaa siihen suunnitelluilla työkaluilla. Niinpä hän loi Šaun-Dyng -tekniikan, kehollisen Quo-ningin muodon, jossa eristys Nay-nēn -demoneilta saavutettiin niin kutsutun Šaun-Dyng sauvan avulla. Muut Suuret Taitajat pitivät tätä aikoinaan käsittämättömänä, mutta ajan myötä myös muiden Quo-ning alalajien harjoittajat ovat ottaneet joitakin työkaluja avukseen tekniikoissaan.
Seuraavaksi lähti Suuri Taitaja In-Šecht, joka matkallaan kohti Läntistä Aavikkoa sai paljon seuraajia hänen aatteillensa. Päästyään Aavikon keskelle In-Šecht, yhdessä 17 muun seuralaisen kanssa rakennutti Rãm-Rãnšin temppelin. Erottuakseen he alkoivat kutsumaan temppelin jäseniä Nã-ked Kau-boï’iksi. In-Šechtin Quo-ning periaatteeseen kuului vahvasti yhteisöllisyys ja In-Secht harjoittikin Quo-ningiä yhdessä Nã-ked Kau-boïen kanssa. Sosiaalisuuden ollessa vahvassa asemassa, levisi sana In-Šechtin opeista nopeasti ja moni onkin kuullut tarinoita Rãm-Rãnšin kahdeksastatoista Nã-ked Kau-boïsta.
Kolmantena lähtenyt taitaja oli Suuri Taitaja Lou-nēr, joka halusi kehittää Quo-ning tekniikan, joka olisi mahdollisimman täydellinen vastakohta In-Šechtin opeille. Hän vetäytyi Pohjoiseen Tundraan ja lopulta muodosti Maštyr-ba-tiyo tekniikan, joka keskittyi täydelliseen eristykseen muista ja korosti erityisesti mielen kautta harjoitettua Quo-ningia. Lou-nērin harmiksi hänen kehittäessään tekniikkaansa yhä pidemmäle, eristi hän itseään myös tulevilta oppilailtaan. Niinpä Lou-nērin sosiaaliset taidot alkoivat heikätä ja lopulta vain harva osasi Maštyr-ba-tiyota kunnolla hänen kuolemansa jälkeen. Se kuitenkin tiedetään, että Maštyr-ba-tiyossa Fyor-Chanin temppelin kultaista sääntöä ei huomioitu ja Nay-nēn demonien läsnäolo tiedoistettiin. Tästä huolimatta tekniikan teidetään kuitenkin olleen erittäin voimakas keino pitää Nay-nēn -demonit kaukana ja moni nykyinen vanha taitaja pitää tekniikka yhtenä voimakkaimmista.
Viimeisenä lähti Ylitaitaja Ã-non, joka oli Fyor-Chanin temppelin alkuperäinen rakennuttaja ja joidenkin historoitsijoiden mukaan jopa koko Quo-ningin isä. Ã-non piti kiinni siitä ideologiasta, joka vallitsi Mantereen keskellä ennen Suurten Taitajien eroa ja lähti vasta kauan muiden jälkeen pois Fyor-Chanista. Hän suuntasi Itäisille Vuorille, jossa alkoi rakennuttaa dojoja tuleville oppilailleen. Hän muun muassa opetti tunnettua Suurmestari Išo-Tyš-iä. Itäisillä Vuorilla opetettu Quo-ning on lähimpänä sitä, mitä Fyor-Chanin temppelissä harjoitettiin ja tästä on osoituksena muun muassa Quo-ningin perustekniikan korostaminen opetuksessa.
Quo-ning eri alalajineen on sittemmin haarautunut entisestään lisää, erityisesti Itäisillä Vuorilla. Esimerkiksi vuonna 1841 Mestari Šiu-Śechs ja Mestari Suur-QiuLy ajautuivat erimielisyyksiin, lopulta päättyen suureen Quo-ning taisteluun. Pitkään kestäneen taiston jälkeen Šiu-Šechs lopulta hävisi ja sai tahran housuihinsa, sekä menetti sen aikaisen Quo-ning streakinsä ja Suur-QiuLy kruunattiin Suurmestariksi. Tämä taistelu tunnetaan vuoden 1841 Šuurena Quo-ning taisteluna. Šiu-Šechs päätyi lopulta perustamaan oman dojon omalle tavalleen harjoitta Quo-ningia, tehden hänestä Emeritusmestarin.
Nykyään viimeisimpiä Quo-ning periaatteita on esimerkiksi Pohjoisilla Vuorilla luotu Myw-yn periaate, jolla Nay-nēn -demoneita voidaan karkoittaa pelkästään leualla tehdyillä harjoituksilla. Huhutaan myös, että kapinallinen, vaarallinen, muita periaatteita vahvasti halveksuva Liu-Ma-Xherien kultti kasvaa nopeasti Kaakkoisilla Saarilla…
Tatu ”Tatti Kivikyrpä” Kiviranta
Kirjoittajalla on mittaamattoman suuri Guo-ning streak
Sällit - Tampereen poikateatteri 